Puoliväli häämöttää!

Noniin! Blogi-kirjoitus nro2. Jos joku ei ole vielä huomannut: olen ehkä maailman huonoin blogin pitäjä.

Mutta tosiaan! Reilu seittemän viikkoa on menny suht nopeesti ja vielä/enää on vajaa kaheksan viikkoa jäljellä. Yritän nyt tiivistää tähän kaiken oleellisen, pahoittelut jos tuloksena on vähän sekamelskasoppa.

 

 

Luontoa: Yks niistä syistä, miksi hain Skotlantiin oli nimenomaan luonto: koska ajatus siitä, että olisin jossain betoniviidakossa keskellä suurkaupunkia ei houkuttanut (ensin siis meinasin hakea Pariisiin). Ja kaunista luontoa täällä riittää, joka puolella! Rakastan edelleen tota merta, koska se on niin paljon dramaattisempi ja "villimpi" kuin meillä Suomessa. Lisäks ihan meidän asuntolakylän takana virtaa joki, jonka vieressä kulkee kivoja lenkkipolkuja. Kampukselle kuljen puolestaan joka päivä kauniin Seaton Parkin läpi, joka on täynnä erilaisia kukka-asetelmia. Yks luonnon parhaista puolista on kuitenkin meidän peura-kaverit, jotka hengailee aina välillä meidän talon takana. Siinä on vaan jotain vähän absurdia, kun aamulla ulos katsoessa "takapihalla" ei seisokaan Arttu vaan pari uljasta peuraa, jotka on syömässä. Luontokategoriaan voisin nyt tunkea myös sään. KOSKA: Suurin osa päivistä tähän asti on ollut aivan järjettömän aurinkoisia ja mukavia. Tottakai täällä välillä sataa ja sitten kun sataa niin sataakin aika paljon. Kuten kerran kun päätettiin lähteä retkelle Stonehaveniin ja vettä tuli vaakatasossa ja niin paljon, ettei meinannu nähdä eteensä.

 

 

 

 

 

Opiskelua: Luonnollisesti. Jos alkaa liikaa miettimään, niin tajuaa miten jäljessä sitä jo on, mutta ei mennä siihen. Mitään suurempia ongelmia ei oo ollut; ranskan kanssa saa nyt joskus vähän repiä hiuksia, koska joutuu säätämään kolmen kielen välillä. Muuten opiskeleminen englanniks sujuu ihan hyvin, toki akateemisessa kielessä on vielä vähän hiottavaa. Ennen Joulua en siis opiskele mitään muuta kun ranskaa ja psykaa, mutta sen jälkeen mulla on yksi kurssi kielitieteitä. Vähän jännitystä elämään toi se, että sain viikko sitten tietää, että mun täytyy jossain vaiheessa viettää puol vuotta/yks semester ranskan kielisessä maassa. Alkushokin jälkeen aloin kuitenkin innostua ideasta ja nyt on jo vaihtaripaikkaakin vähän mietitty. Siitä lisää myöhemmin!


Aikuiselämää: Suurimman osan ajasta sitä ei edes ajattele, miten paljon elämä on viimesen parin kuukauden aikana oikeesti muuttunu. Alku oli toki rasittavaa, kun piti tavallaan alottaa kaikki ihan alusta, mutta sen jälkeen ei oo ollu mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Eniten karu aikuiselämä iski päin naamaa reilu viikko sitten, kun olin tosi kipeä eikä voinutkaan enää pyytää äitiä käymään apteekissa vaan sinne piti raahautua itse. Asumisen puolesta on vieläkin välillä vähän "leiri-fiilis", koska asun yliopiston asuntolassa. Onneks tullaan kämppisten kanssa tosi hyvin juttuun ja ollaan toisillemme jonkunlaista vertaistukea kun ollaan kaikki samassa veneessä (ollaan kaikki siis muualta kun UK:sta). Meillä on sellanen juttu, että tehdään joka viikonloppu yhtenä päivänä yhdessä ruokaa ja "istutaan iltaa": siinä vaiheessa vähintään taas muistaa, miten hyvin sitä loppuen lopuks pärjää eikä enää haluiskaan muuttaa takas kotiin (kaikella rakkaudella äiti ja iskä).

Kulttuuria: Eli tottakai seittemän viikon aikana on ehtiny tehdä jo muutakin kun opiskella ja opetella aikuisena olemista! Fresher's weekillä näin siis tosiaan Red Hot Chilli Pipersit ja ne oli kyllä mahtavia! Nyt tuntuu, että siitäki on jo ikuisuus. Noh sitten mulle selvis, että Tom Odell, jonka näin kesällä Ilosaaressa, olis tulossa Aberdeeniin ja pakkohan sinne oli mennä! Se keikka oli Aberdeenin Music Hall:ssa ja oli kyllä kieltämättä yks parhaista keikoista missä oon ikinä ollut. Tosin ens kerralla tiedän, että riittää kun menen jonottamaan about 2 tuntia ennen keikan alkua...eikä 7 tuntia. Helmikuussa onkin sitten luvassa jonotusta ja PALJON, koska just kolmannen levynsä julkassu Hurts alottaa kiertueensa UK:sta ja näyttäis kovasti siltä, että oon menossa kaikille kolmelle UK:n keikalle. Pitäähän siitä nyt ottaa ilo irti, että asuu kerrankin siellä missä tapahtuu! Lisäks tähän kulttuuriosioon voisin tunkea brittien/skottien pubi-kulttuurin. Koska en oo ikinä ollut mikään bilehile, niin täkäläinen pubi-kulttuuri sopii mulle enemmän kuin täydellisesti! Nyt lähitulevaisuudessa täällä ollaan myös järjestämässä monen monta pub quiz:ia, joista ainakin yhteen yritän uskaltautua.

 

Pieniä iloja: Hämmentävä otsikko, mutta pari sellasta juttua, jotka on piristäny mun uutta elämää. Societyt on ihan mahtava juttu (vaikka en niissä itse kauheen aktiivisesti pyöri)! Joka viikko saa olla varma siitä, että on mahdollisuus tehä jotain sosiaalista ja hauskaa, jos vaan jaksaa mennä paikalle. Ite olin viime viikolla Nordic Societyn Sittsitt-tapahtumassa ja se oli yks hauskimmista illoista tähän asti! Lisäks Suomesta tänne tupsahtelevat paketit osaa aina piristää ja ne on myös tärkeä lifeline tälle suklaaholistille, kiitos siis ihanat Suomi-joukot! Sitten vielä yks ilon aihe on se, miten ihmeellisen täynnä joulukamaa kaikki kaupat on jo nyt. Yleensä se ehkä vähän ärsyttäis, mutta täällä se vaan menee niin överiks jo lokakuussa, että se on enemmänkin hauskaa.

Kaiken kaikkiaan elämä täällä kilttimaassa on siis sujunut oikein mukavasti, mitä nyt välillä kokolattiamatot ja epäkäytännölliset hanat käy vähän hermoille! Suomi-ikävä vaihtelee, Arttu-ikävästä puhumattakaan, mutta toisaalta tääkin paikka alkaa jo pikkuhiljaa tuntua kodilta.

Until next time! (Ja kyllä, nyt yritän kirjoittaa vähän useammin kuin kerran parissa kuukaudessa.)